Tulevaisuutta tehdään näkyväksi taiteen ja teknologian avulla
Tulevaisuuspäivää järjestää neljän tulevaisuusaktivistin tiimi. Kukin heistä avaa blogissamme omaa näkökulmaansa Tulevaisuuspäivään. Tiimin Annina Antinranta on palvelu- ja tuotemuotoilija, tulevaisuusajattelija ja valmentaja. Annina pohtii blogissaan taiteen ja tulevaisuusajattelun yhtymäkohtia. Annina toimii päätyökseen muotoilijana innovaatiotoimisto Futuricen kokeellisessa Emerging Business yksikössä, jonka tehtävä on kokeilla ja rakentaa tulevaisuuden tuotteita, palveluja ja liiketoimintamalleja, sekä tarkastella kriittisesti mikä nousevien teknologioiden ja uusien innovaatioiden kentällä tuottaa kestävää ja skaalautuvaa arvoa.
Kun puhumme tulevaisuudesta, puhumme abstrakteista asioista, joilta puuttuu vielä konkreettinen muoto. Kun lähdemme hakemaan esineille ja asioille muotoa, se voi manifestoitua mm. Roberto Vergantia ja Claudio Dell’eraa lainaten ja tiivistäen: “esineiksi joilla on muoto, luovana ongelmanratkaisuna sekä uusien merkitysten antamisena asioille”. Taiteen avulla, voimme tarkastella muotoa myös kriittisesti ja ilman että lopputuloksella tarvitsee olla käytännön tarkoitusta. Taidelähtöiset menetelmät auttavat meitä konkretisoimaan ja visioimaan miltä tulevaisuuden tuote tai palvelu voisi näyttää, kuulostaa, haista, maistua – miltä sen käyttäminen ihmisestä tuntuu ja minkälainen yhteiskuntamme siinä kohtaa voisi olla – ne auttavat myös meitä laajentamaan ajattelumme rajoja.
Taiteen ja teknologian tanssi
Taide ja teknologia kulkevat käsi kädessä – taidetta on tehty ajan vallitsevalla teknologialla oli se sitten lyijykynä tai kännykkä, samalla taiteen avulla on myös kommentoitu teknologian muovaamaa maailmaa, kuten esimerkiksi kriittisesti dataan ja alustoihin suhtautuvat teokset, joita on nähty viime vuosina eri puolilla maailmaa. Teknologiat muokkaavat estetiikan tajuamme, ne muuttavat myös pitemmällä aikavälillä tapojamme toimia yhteisöissä. Tuotteiden ja palveluiden muuttuessa yhä monimutkaisemmiksi taide auttaa meitä kriittisesti tarkastelemaan rakenteilla olevia systeemejä, ja pohtimaan niiden eettisiä, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia pitemmällä aikavälillä.
Päivätyössäni isoa osaa näyttelee prototyyppien rakentaminen – sen maailman näkyväksi tekeminen joka ei ole vielä täällä. Teknologian alalla tykätään buzz-wordeista: on AI, AR ja VR ja robotiikka ja automatisoidut järjestelmät. Kun menin 90-luvun lopulla taidekouluun kaikki puhuivat multimediasta. Parinkymmenen vuoden aikana merkitykset ovat muuttuneet radikaalisti, sekä siinä mitä pidämme normaalina toimintana, sekä siinä mistä ammennamme ideoita. Teknologia menee ja muuttuu, me ja yhteiskuntamme muutumme sen mukana. Buzz-wordien keskellä työstämme kuitenkin syvempiä rakenteita, joissa ei ole olemassa yhtä ihmistyyppiä, yhtä kulttuuria tai jaettua käsitystä moraalista. Esimerkiksi tekoälypohjaisten sovellusten tulisi palvella kaikkia tasapuolisesti, tosiasiassa näin ei aina kuitenkaan ole, vaan sitä kohti on erikseen ponnisteltava. Me tekijät opimme, mutta olemme monesti kiinni tässä päivässä, silti meidän tulisi jaksaa katsoa myös sinne kauemmas, aikaan jossa nyt työn alla olevat tuotteemme ovat tulevaisuuden arkipäivää ja olemme niiden kautta luoneet uusia tapoja toimia.
Systeemien rakentaminen nostaa ja sen pitäisi nostaa esille syvempiä pohdintoja: Miksi minut luokitellaan näin ja kenen katseen alle? Mikä on minun oikeuteni minusta kerättävään tietoon, kuinka kauan tietoja minusta säilytetään? Kun muotoiluajattelu auttaa meitä muotoilemaan tuotteita ja palveluja käyttäjälähtöisesti, taiteen tuominen mukaan auttaa meitä työstämään syvärakenteita – tekemään näkyväksi ja sitä kautta puuttumaan siihen millainen maailmasta voi olla tulossa tai ei ole. Taidelähtöisillä menetelmillä voimme kuvittaa, sanoittaa, elävöittää ja äänellistää tulevien aikojen kokemuksia – kokemuksellistaa yhteiskuntaa jota ei ole vielä rakennettu.
Tulevaisuusajattelusta taiteen tilikirjaan
Taidelähtöiset menetelmät kuten kuvien luomien, säveltäminen, teatterin keinoin elävöittäminen tai tanssi voivat konkreettisesti tehdä tulevaisuuden kosketeltavaksi. Palvelu ja tuotekehityksessä nämä voivat manifestoitua mm.
- Spekulatiivisena designilla, jota kutsutaan myös design fiktioksi. Käytännön tasolla fiktio voi olla vaikka esine tulevaisuudesta – prototyyppi tai se voi olla esimerkiksi tarina kuten tv-sarjat kuten Altered Carbon ja Years and Years. Spekulatiiivisen designin avulla voimme kirjaimellisesti spekuloida: kysyä: mitä tapahtuisi jos tämä asia tapahtuisi tai tietynlainen esine olisi olemassa?
- Provotyypit ns. provosoivat prototyypit ovat toinen tapa saada ympäristöstä reaktioita esiin. Voimme rakentaa jostakin asiasta proton jota nimenomaan emme haluaisi tuotekehittää ja sitä kautta tarkastella minkä muutoksen haluamme saada aikaiseksi. Provotyyppien tehtävä on provosoida ajattelua – saada meitä miettimään erilaisia mahdollisia tapahtumaketjuja. Erilaiset utooppiset ja dystooppiset elämykset voivat ruokkia ajatteluamme.
Miksi tämä on tärkeää tuote-ja palvelukehityksessä? Me luotaamme maailmaa, etsimme asiakkaan edustamalle alalle sopivimman kulman, rakennamme tuotteen tai palvelun – mietimme mitä systeemisiä vaikutuksia sillä voi olla. Taidelähtöisten menetelmien avulla voimme venyttää totutun ajattelun malleja. Tätä tarvitsemme kun rakennamme systeemejä, joiden tekemiseen tarvitaan useiden alojen asiantuntijoita – ja joille ei aina löydy valmista mallia. Kun kokoonnumme yhteen tarvitsemme uuden yhteisen kielen ja menetelmän jolla luoda uutta tietoa. Luomalla tulevaisuuden palvelusta esimerkiksi simulaation erilaisine proto- tai provotyyppeineen, me kaikki voimme astua samalle konkretian tasolle, kokea ja elää sen mitä yritämme saavuttaa. Miettiä – onko se mitä koemme, haluttu tulevaisuus?
Tulevaisuuspäivä kutsuu meidät kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuksia. Se kannustaa meitä kaikkia miettimään minkälaisia tulevaisuuksia jokapäiväisessä työssä rakennamme. Oma tulevaisuusviikkoni huipentuu sunnuntaina kun olen vieraana taiteilijaryhmä #digiteatterin teoksessa Kultura: pidot kartanossa. Tässä teoksessa taide ja tulevaisuusajattelu yhdistyvät elämykseksi. #digiteatterin ehdotus maailman muuttamiseksi on kultura – idea kryptovaluutasta, jonka syntyprosessin ytimessä on subjektiivinen taidekokemus. Tapaamme Lielahden kartanolla erilaisten ajattelijoita kanssa ja pohdimme minkälainen voisi olla taidekokemuspohjaisen valuutan päälle rakennettu talousjärjestelmä? Mielenkiintoinen kysymys voisi myös olla: mikä on tulevaisuudessa taidetta, kun kaikki rakenteet ja järjestelmät ympärillämme ovat muuttuneet? Mitä työkaluja meillä tulevaisuudessa on uusien tulevaisuuksien kuvitteluun?
Pidot kartanossa striimataan #digiteatterin Facebook-sivulle 8.3. klo 12–18.
———————————————————————————————————————————————————–
Lue lisää
Elämyksellinen ennakointi:
https://futuryst.blogspot.com/2017/06/ethnographic-experiential-futures.html
https://www.ennakointikupla.fi/home/elamyksellinen-ennakointi
Digiteatteri:
Muotoilusta ja merkityksistä:
The Oxford Handbook of innovation management – Roberto Verganti and Claudio Dell’era: Design driven innovation: meaning as a source of innovation