Tulevaisuuspäivä on vastaisku vaihtoehdottomuudelle

Tulevaisuuspäivä

Tulevaisuuspäivä on vastaisku vaihtoehdottomuudelle

Tulevaisuuspäivää järjestää neljän tulevaisuusaktivistin tiimi. Kukin heistä avaa blogissamme omaa näkökulmaansa Tulevaisuuspäivään. Tiimin Otto Tähkäpään on entinen historioitsija ja nykyinen tulevaisuudentutkija, jonka kirjoituksessa sukelletaan Tulevaisuuspäivän taustoihin ja tarkoitukseen. Päivätyökseen Otto työskentelee Lasten ja nuorten säätiön tulevaisuusasiantuntijana, pyörittää perustamaansa lapsille ja nuorille tarkoitettua Tulevaisuuskoulua sekä toimii Ellun Kanojen neuvonantajana.


Ensimmäistä koko Suomen Tulevaisuuspäivää vietettiin huhtikuussa 2018, mutta ajatus siitä oli saanut alkunsa jo noin kaksi vuotta aiemmin, jolloin Suomessa elettiin finanssikriisin jälkeistä kriisitietoisuuden aikakautta. Suomen julistettiin olevan Kreikan tiellä ja tiedostusvälineiden päiväjärjestystä hallitsivat lähinnä kestävyysvajeen kaltaiset puheenaiheet velkakellon tikittäessä uhkaavasti taustalla. Vallinnutta yhteiskunnallista ilmapiiriä kuvasi yleinen tulevaisuuteen liittyvä näköalattomuus: ikään kuin meistä suomalaisista olisi tullut yhtäkkiä voimattomia sivustakatsojia, joiden ainoana tehtävänä oli yrittää sopeutua tai selviytyä tulevaisuuden vyöryessä ylitsemme. Hetkinen, miten tässä näin oli käynyt?

Kriisitietoisuudesta tulevaisuustietoisuuteen

Kriisitietoisuuden kyllästämä alistuneisuus tulevaisuuden edessä vaikutti erityisen kummalliselta tilanteessa, jossa Suomi valmistautui juhlistamaan itsenäisyytensä 100-vuotista taivalta. Sen kuluessa olimme nousseet kirjaimellisesti köyhästä kehitysmaasta lähes kaikkien erilaisia hyviä asioita mittaavien kansainvälisten vertailujen kärkeen.

Tässä historiallisessa kontekstissa tilanne oli paradoksaalinen: olemme vauraampia, terveempiä ja koulutetumpia kuin koskaan ja käytössämme on enemmän tietoa, tiedettä ja teknologiaa kuin ikinä aikaisemmin, mutta siitä huolimatta kollektiivinen tulevaisuushorisonttimme tuntui täyttyvän tummista pilvistä. Vielä vuosikymmenen alussa Suomen tehtävänä oli pelastaa koko maailma, nyt olikin kyse omasta henkiinjäämisestä.

2010-luku hallinneen kriisitietoisuuden seurauksena Suomeen on syntynyt tulevaisuusvaje, joka on vuosien kuluessa täyttynyt peloilla, uhkakuvilla, näköalattomuudella ja vaihtoehdottomuudella. Tilanne on huolestuttava, sillä tulevaisuudentutkija Fred Polak kirjoitti jo 1970-luvulla siitä, miten kokonaisten yhteiskuntien nousut ja tuhot ovat riippuvaisia niiden kyvystä uudistaa tulevaisuuskuviaan. Yhteiskunnat menestyvät niin kauan kuin niiden tulevaisuuskuvat säilyvät positiivisina ja kukoistavina, mutta tulevaisuuskuvien heikentyessä ja menettäessä elinvoimansa, yhteiskunnat alkavat hiipua eivätkä ne säily enää kauaa.

Unohda mitä on, kuvittele mitä voisi olla

Tulevaisuuspäivän tarjoama vastalääke vaihtoehdottomuudelle on tulevaisuustietoisuus, joka lisää ymmärrystämme tulevaisuudessa olevista mahdollisuuksista sekä vahvistaa uskoamme tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiimme vaikuttaa sen muotoutumiseen. Kaikista olemassa olevista ja todellisista haasteista ja uhkakuvista huolimatta tulevaisuus voi olla nykyhetkeä parempi – se pitää vain pystyä ensin kuvittelemaan.

Tästä syystä tämän vuoden Tulevaisuuspäivän teemana ovat tulevaisuusvalta ja toivottavat tulevaisuudet. Tällä halumme kääntää tulevaisuuskeskustelun uuteen, toiveikkaampaan suuntaan sekä laajentaa sitä joukkoa, jonka ääni tulee kuulluksi, kun määrittelemme, millaisia tulevaisuuksia tavoittelemme.

Sinulla on tulevaisuusvaltaa, käytä sitä. Minkälaisia toivottavia tulevaisuuksia pystyt kuvittelemaan?