Kaisa Vuorinen: Toiveikkuutta lisätään yksilöä vahvistamalla

Tulevaisuuspäivä

Kaisa Vuorinen: Toiveikkuutta lisätään yksilöä vahvistamalla

Tulevaisuuspäivän tukena on joukko tunnettuja ja arvostettuja suomalaisia tulevaisuuskeskustelijoita, jotka haluavat omalla panoksellaan olla edistämässä Tulevaisuuspäivän tavoitetta Suomen ja suomalaisten tulevaisuustietoisuuden lisäämiseksi. Esittelemme Tulevaisuuspäivän blogissa kaikki suojelijat vuorollaan.

Neljäntenä vuorossa on Kaisa Vuorinen. Hän on Positiivisen CV:n perustaja, toimitusjohtaja ja tohtoriopiskelija Helsingin Yliopistossa. Lisäksi hän on innostaja, erityisopettaja, kouluttaja, puhuja, tutkija, tietokirjailija, kehittäjä ja tekijä. Kaisaa voisi myös kuvailla aktiiviseksi tulevaisuuden muotoilijaksi. Hän haluaa Positiivisella CV:llä muuttaa maailmaa paremmaksi.

Huomaa hyvä

Vuorinen auttaa työkseen lapsia ja nuoria tunnistamaan vahvuutensa. Hän uskoo, että tulevaisuuden kannalta keskeistä on jokaisen lapsen ja nuoren potentiaalin näkyväksi tekeminen ja osaamisen käyttöön valjastaminen. Tarkoitusta varten hän on kehittänyt kollegoidensa kanssa Positiivisen CV:n (PCV:n), joka on laaja-alaisen osaamisen ansioluettelo.

Positiivisen CV:n avulla lapsi ja nuori oppii tunnistamaan ja dokumentoimaan osaamistaan ja vahvuuksiaan yhdessä lähiympäristönsä kanssa. PCV:hen tulee näkyväksi osaamista, joka ei mahdu perinteiseen koulutodistukseen. PCV:n avulla kouluissa myös opetetaan näitä taitoja, kuten sinnikkyyttä, luovuutta ja sosiaalista älykkyyttä, joita kutsutaan myös tulevaisuuden taidoiksi ja jotka on tunnistettu globaalisti erittäin keskeisiksi taidoiksi muuttuvassa maailmassa.

PCV:hen kertyvä data siirtyy tulevaisuudessa nuoren mukana peruskoulusta toiselle astelleelle ja auttaa navigoimaan esimerkiksi työnhaussa.

Kaisa on työstään silminnähden innostunut ja innostajan titteli on helppo ymmärtää. ”Kun jämähdetään negatiiviseen, se syö luottamusta ja rohkeutta”, Kaisa sanoo. ”Haluan olla rakentamassa maailmaa, jossa lapset ja nuoret uskaltavat rohkeasti mennä ja kokeilla. Tähän PCV on ratkaisu. PCV seuraa lapsuudesta asti lapsen ja nuoren vahvuuksia: se kasvaa yhdessä lapsen kanssa päiväkodista alkaen ja tallentaa nuorista koulutodistusta monipuolisemman, parhauksia piirtävän kuva. Tärkeintä on lopulta se, että jokainen lapsi ja nuori voisi kokea olevansa arvokas ja tärkeä juuri sellaisena kuin on, samalla tunnistaen omat mahdollisuutensa toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä.”

PCV on tulevaisuuksien tutkimuksen näkökulmasta muutoksen signaali. Se on uusi suunta arvioinnille. Tiedämme, että ihmisen aivot takertuvat helpommin kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Tämä on ollut evoluution ja selviytymisen kannalta tärkeää. ”Perinteisillä arvioinnin malleilla on tärkeä tehtävä. Haluamme kuitenkin lisätä ymmärrystä siitä, että tänä päivänä ja etenkin tulevaisuudessa tarvitaan enemmän katseen terävöittämistä vahvuuksiin, jotka toimivat jokaisen elämässä mahtavana vipuvoimana motivoituneelle tekemiselle. Jotta emme jämähtäisi liiaksi toimimattomiin juttuihin, joiden korjaaminen ei vie meitä riittävästi eteenpäin. Kukaan meistä ei kuitenkaan kehity parhaimpaansa vain heikkouksia korjaamalla. Keskittyminen hyvään edellyttää muutoksen ajattelussamme, opetuksessa sekä toimivan työkalun. Pelkkä päätös keskittyä hyvään, ei vielä riitä”, summaa Kaisa.

Kun ihminen vahvistuu, hän vahvistaa ympäristöään

Kaisaa ajaa voimakkaasti lasten ja nuorten osaamisen laajempi tunnistaminen ja jokaisessa olevan hyvän näkyväksi tekeminen. Hänestä on tärkeää, että satsataan enemmän lapsiin ja nuoriin, jotka ovat jo tekemässä tulevaisuutta.

“Joillain nuorilla ei ole ketään, joka antaisi rohkaisua tai positiivista palautetta. PCV:n tomintatapa haluaa tuoda tähän muutoksen, kun lapselle ja nuorelle avautuu näkymä omiin vahvuuksiin. Mielestäni suuri uhka ihmiselle on toivottomuuden ja merkityksettömyyden tunne. Se, että ei ole syytä herätä aamulla, jos on esimerkiksi tullut jatkuvasti jätetyksi syrjään eikä ole saanut kokea olevansa kyvykäs. Osallisuutta tulee joka päivä vahvistaa. Vahvuuksien tunnistaminen luo toivoa ja valaa uskoa omista mahdollisuuksista ja siis tulevaisuudesta. Ja mikä hienointa, kun opimme entistä enemmän vahvistamaan myös kaveria eli huomioimaan myönteisesti toinen toisiamme, vahvistamme samalla itseämme ja lopulta koko yhteiskuntaa”. Enempää PCV:n olemassaolo ei kaipaa perusteita.

On kutkuttavaa miettiä tulevaisuutta, jossa lapset ja nuoret olisivat kasvaneet ja oppineet pienin askelin tuntemaan itseään paremmin täyttämällä PCV:tä ja siten he eivät kipuilisi koulun päättäessään liiaksi heikkouksiensa tai huonon itsetuntemuksensa kanssa. “Hyvä itsetunto syntyy ympäristön kanssa vuoropuhelussa ja tarvitsemme paljon moninaisempia tapoja arviointiin ja palautteen antoon. Toivon, että tulevaisuudessa työmme näkyisi siinä, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevät löytävät sanoja ja tekoja, joiden kautta jokaisella koulunsa päättävällä olisi realistinen ja valoisa käsitys itsestään ja omista mahdollisuuksistaan”, sanoo Kaisa.

”Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, mutta on tärkeä löytää omat vahvuudet ja se, mikä kiinnostaa”, Kaisa painottaa. Tulevaisuudessa emme todennäköisesti puhu yhdestä tarkoituksesta, jolle sydän palaa, vaan useista mahdollisuuksista ja poluista.

Tulevaisuus on mahdollisuus

Kaisa haluaisi kaiken kaikkiaan meidän huomaavan enemmän myönteistä kehitystä ja hyviä asioita, jotka ovat totta. Samalla hän muistuttaa, että 100 vuotta sitten asiat olivat monelta osin paljon huonommin kuin tänä päivänä. Samaan ajatukseen meitä on herätellyt Hans Roslingin Faktojen maailma -kirja, joka on tälläkin hetkellä myydyimpien kirjojen joukossa.

Rosling esittää kirjassaan yleisimmät ajatteluvirheet. Niistä paljastuu, että kuvittelemme asioiden olevan huonommin kuin ne ovat. “Olisi tärkeää saada myös media innostamaan tulevaisuudella ja omalta osaltaan auttamaan väärien uskomusten purkamisessa”, pohtii Kaisa.

Olennaista on saada keskusteluihin muitakin vaihtoehtoja kuin joko-tai. Tulevaisuus on sekä-että.

Tulevaisuudessa Kaisaa innostaa eniten jatkuva ihmisenä kasvaminen ja oppiminen. ”Mitä kaikkea me voimme vielä yhdessä tehdä ja saada aikaan”, Kaisa pohtii. “Vahvuuksien tunnistaminen auttaa tässä. Uskon, että tulemme ratkaisemaan suuria haasteita, mutta tarvitsemme siihen sekä itsemme että kanssaihmistemme parhaiden puolien vahvistamista ja jokaisen osaamisen tunnustamista”.

Vaikka tulevaisuusajattelussa keskitytään yleensä toimintaympäristön muutoksiin, ei sovi unohtaa ihmistä, sillä tulevaisuus rakentuu ihmisten toimesta.