Osmo Kuusi: Meidän on panostettava vaihtoehtojen tunnistamiseen

Tulevaisuuspäivä

Osmo Kuusi: Meidän on panostettava vaihtoehtojen tunnistamiseen

Tulevaisuuspäivän tukena on joukko tunnettuja ja arvostettuja suomalaisia tulevaisuuskeskustelijoita, jotka haluavat edistää Tulevaisuuspäivän tavoitetta Suomen ja suomalaisten tulevaisuustietoisuuden lisäämiseksi. Esittelemme Tulevaisuuspäivän blogissa kaikki suojelijat.

Seitsemäntenä vuorossa on Aalto-yliopiston innovaatio- ja tulevaisuudentutkimuksen dosentti Osmo Kuusi. Osmo on yksi Suomen pitkän linjan tulevaisuudentutkijoista, sillä hän on toiminut alan parissa aina 1970-luvulta lähtien. Pitkän tutkijanuransa aikana hän on toiminut tulevaisuudentutkimuksen tieteellisen perustan kehittäjänä sekä monissa valtiollisissa asiantuntijatehtävissä. Osmo on toiminut pitkään myös Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajana. Lisäksi hän on oman yrityksensä What Futures Oy:n toimitusjohtaja.

Vaihtoehtojen näkemisen tärkeys

Osmo lähti Tulevaisuuspäivän suojelijaksi kahdesta syystä: ”Haluan kannustaa nuorempia sukupolvia ottamaan nyt vastuuta tulevaisuudesta, tarttumaan aikamme isoihin haasteisiin. On tärkeää, että painetta paremman tulevaisuuden puolesta tulee myös lasten ja nuorten suunnasta.  Toiseksi haluan olla vahvistamassa tulevaisuudentutkimuksen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa, koska näen että sillä on valtavasti annettavaa suunnitteluun ja päätöksentekoon.”

Hän jatkaa: ”Tulevaisuudesta puhuminen on tärkeää, koska meillä on nyt käsissämme maailman suuret viheliäiset kysymykset, joihin täytyy löytää ratkaisu. Noin yleisesti ottaen meidän olisi hyvä panostaa enemmän vaihtoehtojen pohdintaan eikä rynnätä liian nopeasti ensimmäisenä mieleen tulevaan ratkaisuun. Tulevaisuudentutkimus ja tulevaisuusajattelu pystyvät tarjoamaan työkaluja tähän, esim. skenaarioiden ja tulevaisuuskartan muodossa.”

Teknologian kehittämiseen joustavuutta

Osmon mielestä ihmiskunnan suurimmat mahdollisuudet löytyvät kehittyvästä teknologiasta: ”Esimerkiksi ihmisen avuksi kehitettävä tukiäly tai ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi kehitettävä teknologia tarjoavat Suomelle mahdollisuuksia. Kehitystyöhön olisi kuitenkin hyvä löytää joustavuutta, sillä nykyisin on havaittavissa vaihtoehdottomuutta ilmassa. Liian helposti fiksataan jokin tavoite ja takerrutaan siihen. Sen sijaan olisi hyvä edetä joustavasti seuraten toimintaympäristön muutoksia, sillä jostain saattaakin avautua ihan uudenlainen polku kohti tavoitettamme.”

Pitkäjänteisyyttä ja kokeiluja

Jos Osmo olisi tulevaisuusministeri hän korostaisi yhteiskunnassa nimenomaan vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien näkemisen tärkeyttä. ”Käytännössä tämä tarkoittaisi tulevaisuustietoisuuden ja –lukutaidon opettamisen aloittamista jo kouluissa, jotta nuoret oppivat tunnistamaan erilaisia mahdollisia polkuja.”

Yritysten ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon Osmo peräänkuuluttaisi vaihtoehtojen tunnistamisen lisäksi pitkäjänteisyyttä: ”Elämme nyt lyhyiden projektien maailmassa, mutta esimerkiksi teknologisissa kehitysprojekteissa pitää pystyä ajattelemaan rohkeasti ja pitkäjänteisesti. Metaforisesti voisi sanoa, että pitkäjänteiset strategiset valinnat muodostavat sen vahvan puun rungon, jonka ympärille voi versota kokeilujen ja pilotointien muodossa oksia. Nyt meillä on eri suuntiin versoilevia oksia, mutta meiltä puuttuu vahva puun runko. Konkreettisena esimerkkinä yhden tällaisen rungon, josta voisi versoa luovien ratkaisujen oksia eri suuntiin, voisi muodostaa visionäärinen kahdenkymmenen vuoden projekti, jossa tavoitteena olisi pienin askelin kehittää suomea puhuva tukiäly kaikille maamme yli 15-vuotiaille.”

Kysyttäessä kenen pitäisi olla mukana keskustelemassa tulevaisuudesta, Osmo peräänkuuluttaa ennen kaikkea eri toimijoiden yhteistä, joukkoistettua tulevaisuuskeskustelua. ”Tulevaisuuskeskustelu ja –toiminta on nyt niin hajallaan, että toivoisin yhtenäisempää kansallista ajattelua Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista, esimerkiksi yritysten, julkishallinnon ja tiedemaailman tiiviimmällä tulevaisuuskeskustelulla. Tämä auttaisi vahvistamaan sitä puuttuvaa puun runkoa.”